Lasin tarina

Nuutajärvellä taitavat lasintekijät ovat aina uudistaneet alaa ennakkoluulottomasti. Suomen vanhimmassa lasikylässä lasia on puhallettu yhtäjaksoisesti jo 230 vuotta.

Metsälasia valtakunnalle

Vuonna 1793 majuri Jacob Wilhelm Depont mietti, mitä tehdä perimillään Nuutajärven kartanon metsäisillä mailla. Puuta riitti, mutta kulkuyhteydet sen kuljettamiseksi uupuivat.

Tuhatasteisina hehkuvat lasiuunit nielevät puuta, ja paljon. Depont tiesi sen, sillä hänen isänsä johti Åvikin lasitehdasta. Hän tiesi myös, että emämaassa Ruotsissa oli pulaa ikkunaruuduista ja että maan puuvarannot oli sidottu raudanvalmistukseen. Siispä Nuutajärvelle perustettiin lasitehdas, joka alkoi valmistaa ikkunalasia.

Ensimmäinen Nuutajärven lasi oli vihertävää ja kuplaisaa “metsälasia”. Nimitys juontaa metsäisistä tuotantomaista ja vihreästä väristä, joka oli seurausta hiekan epäpuhtauksista, etenkin rautaoksidista. Kuvassa Nuutajärvi vuonna 1936.

Kansainvälistä humua ja tyylitajua

1800-luvun puolivälissä Nuutajärvelle saapui uusia kasvoja ja vieraita kieliä. Adolf Törngren, tehtaan uusi omistaja, haki oppia ja osaajia Keski-Euroopasta. Kylästä kasvoi kansainvälinen keskus kauppoineen ja olutpanimoineen. Arkkitehti G. T. Chiewitz suunnitteli kylään sveitsiläis- ja uusrenessanssityyliset koristeelliset rakennukset, joista lasikylä yhä tunnetaan.

Lasista kehittyi käyttöesinettä monipuolisempi tyylin ja taidon näyte. Hyvä niin, sillä pelkkänä ikkunalasin valmistajana Nuutajärvi ei olisi tähän päivään selvinnyt.

Seuraelämän lisäksi kehittyivät myös lasin muoto ja valmistusmenetelmät. Puristelasitekniikka mahdollisti sarjatuotannon, ja juovikas filigraanilasi toi esineisiin uudenlaista eloa. (lähde: Finna)

Kultakausi alkoi tuhkasta

Vuonna 1950 Nuutajärven kylässä roihahti, ja tuli tuhosi tuotantotilat. Kartanon aikakausi päättyi, kun tehtaan osti Wärtsilä-yhtymä. Wärtsilä omisti jo Arabian posliinitehtaan, ja Nuutajärvi sai käyttöönsä kaupallista osaamista sekä myyntiverkostot ulkomaille.

1950-luvulta alkoi suomalaisen muotoilun kultakausi taidelasin saatua tunnustusta kansainvälisissä näyttelyissä ja Milanon triennaaleissa. Kuluttajat antoivat myös kritiikkiä: miksei muotoilla arjessa toimivaa käyttöesineistöä?

Tulipalo tarkoitti Nuutajärvelle lopun sijaan uutta alkua, kun Wärtsilä osti lasitehtaan ja toi kylään uusia muotoilijoita. Lasimainos vuodelta 1953.

Maailmanmainetta arjen kauneudesta

Kultakauden alkajaisiksi Nuutajärven taiteelliseksi johtajaksi nimitettiin jo mainetta kartuttanut Kaj Franck. Pian hänen rinnalleen kiinnitettiin muotoilijaksi Saara Hopea. Molemmat olivat kiinnostuneita hillitystä tyylikkyydestä: esineen tuli olla yhtä aikaa toimiva, kestävä ja kaunis.

Nuutajärven käytännöllinen estetiikka sai tunnustusta kansainvälisissä kilpailuissa ja kuluttajien arjessa. Tehdas keskittyi korkeatasoiseen käyttölasimuotoiluun, ja vuonna 1956 peräti 70 prosenttia Suomen lasiviennistä tuli Nuutajärveltä.

**Saara Hopean** pinottavissa juomalaseissa värikkyys pehmensi siirtymää uuteen, pelkistettyyn muotokieleen. (Lähde: Finna)

Värikäs ja kokeileva 60-luku

1960-luvulla Kaj Franck muutti tuotannon suuntaa yhdessä Nuutajärven uuden suunnittelijan, Oiva Toikan, kanssa. Lasi alkoi leikkiä uudella tavalla. Värejä oli käytetty Nuutajärvellä runsaasti jo 1950-luvun alusta, mutta nyt yhdistelmät saivat yllättää. Filigraanitekniikka elvytettiin, ja Franck kehitti uuden väriraitatekniikan.

Värien kirjo, epätasaiset pinnat ja kokeileva muotokieli vastasivat kuluttajien pula-ajan jälkeiseen runsauden kaipuuseen. Vuosikymmenen lopulla suomalainen lasiteollisuus oli vahvassa kasvussa.

1960-luvulla Nuutajärvi päätti panostaa hyvin taitamaansa puristelasiin, kun uudet markkinat aukesivat ja hintakilpailu alalla koveni. Oiva Toikan suunnittelema *Kastehelmi*-sarjan kuvio sai alkunsa, kun tehdas etsi kauniita tapoja peittää puristelasiin jäävät saumakohdat.

Linnut lähtevät lentoon

Oiva Toikka on yksi Suomen kuuluisimmista lasitaiteilijoista. Toikan elämänmyönteinen ja kujeileva persoona näkyy hänen monipuolisessa tuotannossaan: hirviöissä, tikkukaramelleissa ja vuosikuutioissa. Epäkäytännöllinen Toikka ei kuitenkaan ollut – siitä ovat osoituksena vaikkapa Kastehelmi, Flora ja Pioni.

Toikka tunnetaan erityisesti sadoista lasilintulajeistaan, joiden pysyvä kotipesä Lintukoto perustettiin Nuutajärvelle vuonna 2024. Toikan perintö jatkuu Nuutajärvellä myös hänen aloitteestaan syntyneen lasikoulun muodossa.

Osa **Oiva Toikan** lasilintujen esikuvista on löydettävissä luonnosta, osa on persoonallisesta muotoilustaan tunnetun taiteilijan mielikuvituksen tuotetta.

Rakastettuja sarjoja markkinan myllerryksessä

1970-luvulta alkaen markkinat muuttuivat. Arkikäyttöön ostettiin halpaa tuontilasia, mutta suomalainen lasi säilytti asemansa juhlapöydissä ja keräilysarjat kasvattivat suosiotaan. Lasinpuhaltajien vapaan kokeilun merkitys tekniikan ja tuotannon kehitykselle ymmärrettiin. Lasintekeminen alkoi kiehtoa suurtakin yleisöä – lasitehtaat muuttuivat matkailukohteiksi.

Nuutajärven lasia myytiin myös Arabia- ja Pro Arte -brändeillä, kunnes tuotanto siirtyi Iittalan alle vuonna 1988. Rakastettujen sarjojen tuotanto jatkui, vaikka tarrat vaihtuivat.

**Kerttu Nurmisen** *Mondo*-lasi oli myyntimenestys, jossa näkyi nuutajärveläinen osaaminen.

Teollisen ajan loppu

Iittala lopetti Nuutajärven lasitehtaan vuonna 2014 ja keskitti tuotannon Iittalaan. Kylä hiljeni, kun moni puhaltaja perheineen muutti pois työn perässä.

Lasiperinnettä jäivät ylläpitämään lasikoulu, vastaperustettu säätiö ja joukko itsenäisiä taiteilijoita. Uusi aikakausi korosti käsin tehdyn lasin arvoa ja kulttuuriperintöä. Lasikylän rakennukset kuitenkin jatkoivat rapistumistaan, ja osa suojelluista rakennuksista määrättiin käyttökieltoon. Näytti siltä, että Nuutajärven yli 200-vuotinen lasintekemisen perinne ei jatkuisi enää kauaa.

Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tieto, taito ja tekniikka nimettiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2023.

Käsin tehdyn lasin uusi aika

Lasikylän rakennukset saivat uuden omistajan vuonna 2021 – historialliseen ruukkimiljööseen tehdyt miljoonainvestoinnit turvaavat nyt nuutajärveläisen lasiperinteen jatkumisen. Nuutajärven Lasi on käsin tehdyn lasin keskus, jossa lasiperinne elää ja siirtyy eteenpäin. Kylän taidegalleriat, työpajat, museot ja näyttelyt kutsuvat kokemaan lasin lumon.

Lue Nuutajärven Lasin tulevaisuudesta:

Suomalainen taidelasi ansaitsee suuret suunnitelmat